Hoitajahaut Kesä 2016

[Wilma]

Kotopolun ensimmäiset hoitajahaut ovat auki! Hoitajaa hakevat seuraavat hevoset:

- Säheltävä trakehnerruuna Quu
- Vauhdikas shettisvarsa, ori Sirius
- Utelias, yksivuotias russori Cassu
- Sympaattinen pitkäkorva, aasineito Minni
- Ujo arabivarsa Kleo
- Riiviömäinen raviponi, rustamma Myy

Tsekkaathan ennen hakemuksen tekemistä alla olevan tekstin sekä tallin sivut! Tallin sivuille on tulossa infoa hoitajatoiminnasta jos kiinnostusta siihen löytyy! Hoitajat päättää Wilma. (Poikkeuksena Dina, jonka hoitajan valitsee sen omistaja Milena.) Hoitajahaku päättyy, kun hevosille on saatu sopivat hoitajat!

Hoitajia otetaan siis kullekin hevoselle vain yksi. Hoitajalta tulee löytyä aikaa ja kiinnostusta jatkaa hoitamista pidemmälle kuin vain yhteen hoitokertaan sekä lisäksi mielikuvitusta ja innostusta hommaan! Hoitomerkintöjä olisi suotavaa tehdä vähintään kerran kuussa, hoito tapahtuu kirjoittamalla tarina tai piirtämällä kuva hevosen omaan päiväkirjaan. Hoitajat saavat hoitomerkinnöistään 1-10 pistettä, jotka määrittävät kuvaspessujen saamisen. Spessuja on mahdollista ansaita seuraavin rajapyykein: 50hp, 100hp, 150hp jne.Hoitajien tehtäviin kuuluu yleisesti hevosten harjaus, puhtaanapito sekä liikutus niinä päivinä, kun hevosen omistaja ei sitä tee.

Hakemus on vapaamuotoinen, mutta kerro siinä ainakin seuraavat asiat:
-Hahmosi nimi ja ikä
-Luonnekuvaus hahmostasi (tulee tallipoppoo-sivulle)
-Mille hevoselle haluat hoitajaksi ja miksi
-Jos olet lukenut kaiken informaation tästä viestistä, liitä
hakemukseesi sana 'sulkutaivutus'

Tsemppiä hakuihin!

[Roope]

Nuortentuki.fi

Aihe
Ajatusten purkua

Viesti
Mä olen kohta 16-vuotias ja mä aloitan opiskelut amiksessa syksyllä. Mulla on kuitenkin tosi paha olla enkä mä tiedä mitä mun pitäis tehdä. Mä en nimittäin halua kertoa ääneen tai nimellisesti itsestäni mitään. Siksi mä turvauduin tähän teidän nettisivuun.

Mun vanhemmat jätti mut ja mun veljen meidän tädille kun mä synnyin. Ne ei kuulemma ollut sittenkään valmiita lapsiin ja mun täti ei halunnut meitä adoptioonkaan. Näin jälkeenpäin adoptio olisi kyllä ollut sata kertaa parempi vaihtoehto. Mun täti kasvatti meitä vähän rajuin ottein. Me saatiin huonosta käytöksestä selkäsauna tai jouduttiin nukkumaan ilman iltapalaa jne. Sitten kun mä olin tarpeeksi vanha tallihommiin, eli joskus nelivuotiaana, mä jouduin tekemään niitä ihan urakalla. Mun täti omisti suhteellisen ison issikkatallin. Se piti ratsastustunteja ja vaelluksia. Lisäksi se vielä kasvatti niitä kaakkeja. Mä en koskaan saanut mitään kiitosta tai kehuja, jos mä olin tehnyt ylimääräsiä hommia tai muutenkin auttanut tätiä. Mun veli ei koskaan osallistunut tallihommiin. Tai no, sillä oli autotallissa ihan omat kuviot ja sinne mäkin aina menin, kun tilaisuus koitti.

Kun mä täytin seitsemän ja olin siinä iässä, että mä aloitin koulun, täti lisäsi mun työtaakkaa. Sen mielestä mä olin sopivan ikäinen tekemään raskaampia hommia, vaikka tosi asiassa mä en jaksanut edes niitä aikaisempia töitä. Mun veli on mua kaksi vuotta vanhempi ja silloin kun se aloitti koulun, sen elämä alkoi luisua pikkuhiljaa raiteiltaan. Se liikkui jo ekalla luokalla vähän epämääräisten tyyppien kanssa, mutta en mä sitä silloin ajatellut. Mutta silloin kun mä aloitin koulun ja mun veli oli kolmannella, mä sain sen kiinni tupakasta. En mä mun tädille siitä koskaan kertonut. Yritin omin konstein saada mun veljen lopettamaan, mutta eihän se mua kuunnellut. Mä olin nuorena kaikkien kynnysmatto ja taidan olla vieläkin.

Mun veljen mennessä yläasteelle ja mun ollessa viidennellä munkin elämä alkoi lipsua. Mun veli oli tosi taitava ajoneuvojen kanssa, koska olihan se puuhastellut autotallissa pienestä asti. Kaiken lisäksi vieläpä yksin. Se opetteli lähes kaiken yksin ja jotain se kysyi kavereilta. Mä liikuin sen mukana niin paljon kuin vain pystyin, mutta mulla oli paljon hommia tallissa. Niihin aikoihin mun veli osti ensimmäisen moponsa ja se rassasi sitä tosi paljon. Jos se ei ollut rassaamassa mopoa, se oli ajamassa sillä. Mä olin kateellinen ja kinuin tätiä ostamaan mullekin mopon. En mä saanut. Mä sain kaksivuotiaan issikkavarsan. Se oli hiirakko ja sen nimi oli Hnýsa. Se tarkoitti uteliasta ja utelias Hnýsa olikin. Mä tapasin kutsua sitä Nöösiksi, koska mä en tykännyt siitä. Mä halusin oikean mopon, en mitään maastomopoa, niinkuin täti aina sanoi. Mä aloin lintsata tallihommista ja vietin aikaa mun veljen kanssa. Se opetti mulle paljon ja antoi mun ajaa sen mopolla. Osasinhan mäkin korjata mopoja ja jonkun verran virittääkin, mutta mun veli oli siinä mestari. Se tiesi kaiken ja mä ihailin sitä. Lopulta mun veli lupas hankkia mulle oman mopon. Sitä ei näkynyt päiviin ja mä palasin takasin tallille. Mä tein töitä niin paljon, että mä meinasin välillä pyörtyä. En mä silloin syönytkään paljon mitään.

Kun mä vihdoin sain mun ekan mopon, se oli sellainen tossumopo. Suzuki PV. Se oli hienoin mopo, mikä mulla on tai oli koskaan ollut. Mun veli alkoi samoihin aikoihin ajaa motocrossia ja mä hyppäsin sen mukana sielläkin. Lopulta mäkin aloin ajaa motocrossia ja se oli mulle pelastus. Mä sain olla poissa kotoa ja tehdä jotain mistä tykkäsin.

Kun mä siirryin seitsemännelle, mun veli oli yhdeksännellä. Mulla ei koskaan ollut ollut kavereita. Mun piti olla aina vaan kotona tallihommissa. Varsinkin nyt kun Nöösiä piti alkaa kouluttaa. Totta kai mä rakastin Nöösiä ja hevoset oli mulle muutenkin tärkeitä. Ne oli mun ystäviä. Mua sanottiinkin tallilla aina hevoskuiskaajaksi, kun sain kaikki hevoset tottelemaan mua ilman, että mä huusin tai tein muutakaan aggressiivista. Mä puhuin aina lempeästi. Se johtui kuitenkin siitä, että mä olin ollut niiden kanssa niin pitkään tekemisissä ja tunsin kaikki hevoset täysin. Mä osasin lukea hevosten elekieltä. Mä kuitenkin romahdin seitsemännelle mentyäni. Mua alettiin kiusata rankasti. Mun veli käytti melko vahvoja huumeita ja oli tuskin koskaan koulussa. Aina kun se oli, se puolusti mua. Se usein vei kuitenkin puolustamisensa liian pitkälle. Kiusaajat selvitti aina ennen, että oliko mun veli koulussa. Sen jälkeen ne jatkoi kiusaamistaan.

Tällä hetkellä mä olen ihan rikki. Mä olen iloinen, että mä pääsin amikseen, mutta mun veli on laitoksessa ja mulla on masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Sen lisäksi mulle epäillääin syömishäiriötä. Kun mä pääsin pois yläasteelta, mun äiti tuli kuvioihin. Se kertoi, että isä oli kuollut ja se halusi palata meidän luokse. Se sai ensimmäisen sätkyn, kun kuuli mun veljestä. Toisen sätkyn se sai, kun vei mut lääkärille ja selvisi mitä mulla on. Kolmas sätky tuli, kun se sai nähdä mun veljen. Mä olen taas siinä asemassa, jossa mun veljeä holhotaan ja mulla ei ole mitään väliä. Mä jouduin muuttamaan mutsin luo, vaikka mä en olisi halunnut. Mä sain kuitenkin ottaa mun mopot mukaan, niin kuin mun velikin. Mutsi oli mennyt uusiin naimisiin ja sen mies oli täysi... Mä olisin halunnut Nöösinkin mukaan, mutta enhän mä saanut. Mun mutsin mieskin sai sätkyn kun näki mun ja mun veljen mopot. Olihan niitä viritetty, mutta ei se nyt niin kamalaa ollut, mitä se mies antoi ymmärtää. Se meinasi kieltää multa motocrossin ja myydä meidän mopot, mutta ne oli onneksi mun veljen nimissä.

Mä haluaisin aloittaa taas käymään tallilla. Lääkärikin sanoi, että se voisi olla hyvä terapiamuoto, kun en kerran puhu mitään. Se taisi olla kettuilua. Mä en kuitenkaan haluaisi ratsastaa. Mä en ole kovin tasokas, kun en tädin luona koskaan saanut ratsastaa. Paitsi jotain pikku lenkkejä sairaila hevosilla tai muita pikku juttuja. Nöösillekin kerkesin opettaa vain perusjutut. Veikkaisin, että mä olen helppo C tasoinen. Sulkutaivutukset ei siis onnistu. Hypännytkään mä en ole. Mä olen kuitenkin tosi hyvä hoitaja ja mä keksin vaikka mitä hauskaa tekemistä maasta käsin.

Musta kuitenkin tuntuu, että mua ei oteta millekään tallille. Mä olen kuitenkin masentunut, pelkään sosiaalisia tilanteita ja mun luonnekin on vähän omalaatuinen. Me molemmat mun veljen kanssa ollaan aika äkkipikaisia ja suututaan helposti. Mä en pysty antamaan kovin helposti anteeksi mun taustan takia, joten kai mä olen myös pitkävihainen. Kuitenkin mä olen aina ollut tosi ujo. Mä pystyn päättämään ensinäkemältä tykkäänkö vai vihaanko mä jotain ihmistä. Se on ollut aina mun ongelma. Mä teen liikaa johtopäätöksiä. Silloin kun mä olin terve, mä innostuin helposti ja kaikesta. Nyt niin ei ole, mutta mä uskln että se ominaisuus palaa kunhan mä tervehdyn. Mä osaan myös olla mahdollisimman näkymätön. Sillä tavalla, ettei kukaan huomaa mua vaikka mä seisoisin niiden vieressä.

Mä olen katsellut kuitenkin yhtä tallia, joka sijaitsee meidän lähellä. Siellä on yksi shetlanninponi, Dina, jota mä voisin lähteä puunaamaan. Kuten mä jo sanoin, mä en halua ratsastaa ja lisäksi mä tykkään haastavista hevosista. Niitä mun tuli tädilläkin käsiteltyä eniten. Mulla ei olisi mitään tekemistä helpon kaverin kanssa. Dina on myös sopivan kokoinen. Mä olen henkeen ja vereen ponipoika, jos ravihevosia ei lasketa. Enhän mä ole koskaan oikeastaan ollut issikkaa suurempien kopukoiden kanssa tekemisissä. Ei ne mua innosta. Jos mä en kuitenkaan pääse Dinan kaveriksi, mä olen harkinnut yhtä toista ponia, Myytä. Myyssä mua kiehtoo myös se luonne. Myyllä voi myös ajaa ja ajaminen on hauskaa. En mä ole koskaan itse ajanut, mutta mä olen valjastanut ja kerran ollut kyydissä.

Siinäpä kertomus mun elämästä.


Kiitos viestistäsi. Tukihenkilömme käsittelee viestisi mahdollisimman pian. Käsittelyyn menee yleensä noin viikko.

(Hakijan nimi on Roope Susitaival ja jos vaan passaa niin voisin erikseen kirjoittaa tallipoppoon sivulle tulevan esittelyn. Tähän hakemukseen se oli vähän haastavaa liittää. Niin ja pahoittelen tätä romaania!)

[Wilma]

Heippa Roope! Hakemuksesi oli muuten ihan hyvä, mutta siitä puuttuu yksi, pieni juttu. Luehan tämän topicin aloitusviestissä olevat asiat ajatuksella läpi!

[Roope]

Hmm.. en kyllä itse keksi mikä puuttuu? Taivutin tuota sulkutaivutus sanaa, haittaako se? Vai pitääkö mun kirjottaa se esittely sinne sivulle nyt?

[Wilma]

Sulkutaivutus-sana oli tarkoitus ihan vaan sellaisenaan laittaa vaikka tekstin loppuun ilman mitään lausetta, missä se esiintyy, joten en sitä sieltä osannutkaan bongata. Tervetuloa siis vain hoitamaan, hoidokiksesi saat haastavan Myyn! Suosittelen rekisteröitymään foorumille ja lähettämään sen jälkeen hahmosi esittelytekstin minulle yksityisviestillä.
Hyviä hetkiä Myyn ja koko muun talliporukan kanssa!