Post by nelli on Sept 24, 2016 14:08:47 GMT
Istuin punaisen kotini portailla ja katsoin kuinka naapuri lennätti lehtiä tielle uudella lehtipuhaltimellaan. En voinut uskoa että syksy oli tullut. Vedin takin kaulusta ylöspäin ja nousin ylös. Loin viimeisen katseeni tielle ja avasin sitten kotini oven.
Saavuin lämpimään eteiseen. Ihana pullantuoksu tunkeutui nenääni. Äiti leipoi. Ripustin takkini naulakkoon ja heitin kengät nurkkaan. Lopuksi vielä laitoin lapaset ja huivin lipaston vetolaatikkoon.
Kävelin suoraan keittiöön. Keittiön suuren pöydän päässä istui pikkuveljeni Leo, joka puhisi kiukkuisena. Ilmeisesti hän oli tekemässä läksyjä.
-Kun minusta tulee kuningas määrään, että matikan tunnit lopetetaan! uhosi Leo ja löi nyrkillä pöytään.
-Ei Suomessa oo kuningasta, tyhmä pilkkasin ja nappasin juuri uunista tulleen pullan pelliltä.
-Nelli! äiti ärähti ja loi minuun "mitä sinä juuri sanoit" ilmeen. Heti sen jälkeen tuli "pyydä anteeksi" ilme. Haukkasin pullaa ja kohautin olkapäitäni. Sen jälkeen käännyin ja lähdin yläkertaan piittaamatta äidin käskystä tulla takaisin. Toki tiesin mitä seurauksia teostani tulisi vielä, mutta minua ei kiinnostanut.
Juoksin portaat ylös toiseen kerrokseen. Siellä menin isän työhuoneeseen, sillä siellä oli yleensä päivän postit ja minä odotin tärkeää kirjettä.
-Moi, tuliko mulle postia? kysyin ja kävelin isän työpöydän luokse.
-En ole vielä ehtinyt katsoa, isä vastasi ja jatkoi kirjansa pläräämistä. Hän oli ammatiltaan opettaja (tarkemmin maantiedon ope). Katsoin postit läpi, mutta en löytänyt yhtään minulle osoitettua kirjettä.
-Tätäkö etsit? kuului Aatun (isoveljeni) ääni ovelta. Hän heilutteli auki revittyä kirjekuorta kädessään.
-Mulla on ihan hirvee ikävä sua Nelli, lässytti isoveljeni ja heitti vielä perään lentosuukon. Että se kehtasi lukea mun kirjeitä! En voinut itselleni mitään. Päästin suustani kiljahduksen ja ryntäsin Aatua päin. Aatu lähti luonnollisesti karkuun. Juoksimme portaat perä perään ylös.
Aatu juoksi huoneeseensa ja lukitsi oven. Aloin takoa ovea kuin hullu.
-Tuu tänne niin mä listan sut! kiljuin ja hakkasin ovea.
-Eh, isoveli sanoi.
-Olkaapa nyt nätisti! kuului isän ääni alhaalta. Harmi että hän ei saanut tulla ylös, sillä yläkerta oli vain nuorten aluetta. Pian koko perhe seisoi portaitten alapäässä katsomassa mitä tapahtui. Vain Leo tuli ylös.
-Sä oot hullu, poika totesi hetken katseltuaan minua.
-Sä senkin! kiljaisin ja ajoin veljeni huoneeseensa. Miksi niitten piti aina olla mun kimpussa. Silloin muistin että Liina (ystäväni koulussa) oli opettanut minut tiirikoimaan. Äkkiä nappasin pinnin päästäni ja aloin tiirikoimaan.
-Nelli onko tuo muka sallittua! kuului äidin moittiva ääni.
-On, jos mun idiootti veli on vienyt mun yksityis kirjeen! kiljuin.
Noin viiden minuutin päästä ovi oli auki. Ryntäsin huoneeseen ja ajoin yllättyneen veljeni nurkkaan.
-Sä senkin *! ärähdin ja revin kirjeen hänen kädestään.
-Sulla on ihan * terävät kynnet! Aatu ärähti ja veti kätensä pois otteestani. Äkkiä juoksin huoneeseeni kirje kainalossa.
Heittäydyin sängylleni ja aloin lukemaan:
"Moi Nelli! Terveisiä täältä Yhdysvalloista! Mulla on ihan hirvee ikävä sua Nelli. Onneksi tuun jo kotiin ensi viikolla. Kirjoita pian!
T: Kassu XOXO"
Sydämmeni suli täysin. Ajatella että Kassu tulisi jo ensi viikolla kotiin. Äkkiä kiirehdin kirjoituspöytäni luo ja nappasin pöydällä olevasta pinosta kirjepaperin ja aloin kirjoittamaan:
"Ihanaa kun tutut jo ensi viikolla takaisin! Mä en malta odottaa. Mullakin on hirveä ikävä sua!
T: Nelli XOXO"
Enempää en keksinyt. Taittelin paperin ja laitoin sen kirjekuoreen. Sen jälkeen liimasin postimerkin kuoreen ja kirjoitin osoitteen viereen. Sitten menin oven luo kuuntelemaan. Mitään ei kuulunut.
Hiljaa raotin ovea. Ketään ei näkynyt. Hiivin portaat alas aina alakertaan asti. Puin nopeasti takin ja lapaset päälle ja sidoin kengät. Sitten huikkasin moikat ja kerroin minne aijoin mennä. Lopuksi läimäytin oven kiinni.
Ulkona minua vastaan tuli kirpeä syysilma. Vedin takin kauluksen ylös ja lähdin kävelemään. Aijoin viedä kirjeen kadun päädyssä olevaan postilaatikkoon. Toivottavasti se ehtisi perille, ennenkuin Kassu olisi jo takaisin Suomessa.
//Tällä kertaa tuli vähän erilainen tarina
Saavuin lämpimään eteiseen. Ihana pullantuoksu tunkeutui nenääni. Äiti leipoi. Ripustin takkini naulakkoon ja heitin kengät nurkkaan. Lopuksi vielä laitoin lapaset ja huivin lipaston vetolaatikkoon.
Kävelin suoraan keittiöön. Keittiön suuren pöydän päässä istui pikkuveljeni Leo, joka puhisi kiukkuisena. Ilmeisesti hän oli tekemässä läksyjä.
-Kun minusta tulee kuningas määrään, että matikan tunnit lopetetaan! uhosi Leo ja löi nyrkillä pöytään.
-Ei Suomessa oo kuningasta, tyhmä pilkkasin ja nappasin juuri uunista tulleen pullan pelliltä.
-Nelli! äiti ärähti ja loi minuun "mitä sinä juuri sanoit" ilmeen. Heti sen jälkeen tuli "pyydä anteeksi" ilme. Haukkasin pullaa ja kohautin olkapäitäni. Sen jälkeen käännyin ja lähdin yläkertaan piittaamatta äidin käskystä tulla takaisin. Toki tiesin mitä seurauksia teostani tulisi vielä, mutta minua ei kiinnostanut.
Juoksin portaat ylös toiseen kerrokseen. Siellä menin isän työhuoneeseen, sillä siellä oli yleensä päivän postit ja minä odotin tärkeää kirjettä.
-Moi, tuliko mulle postia? kysyin ja kävelin isän työpöydän luokse.
-En ole vielä ehtinyt katsoa, isä vastasi ja jatkoi kirjansa pläräämistä. Hän oli ammatiltaan opettaja (tarkemmin maantiedon ope). Katsoin postit läpi, mutta en löytänyt yhtään minulle osoitettua kirjettä.
-Tätäkö etsit? kuului Aatun (isoveljeni) ääni ovelta. Hän heilutteli auki revittyä kirjekuorta kädessään.
-Mulla on ihan hirvee ikävä sua Nelli, lässytti isoveljeni ja heitti vielä perään lentosuukon. Että se kehtasi lukea mun kirjeitä! En voinut itselleni mitään. Päästin suustani kiljahduksen ja ryntäsin Aatua päin. Aatu lähti luonnollisesti karkuun. Juoksimme portaat perä perään ylös.
Aatu juoksi huoneeseensa ja lukitsi oven. Aloin takoa ovea kuin hullu.
-Tuu tänne niin mä listan sut! kiljuin ja hakkasin ovea.
-Eh, isoveli sanoi.
-Olkaapa nyt nätisti! kuului isän ääni alhaalta. Harmi että hän ei saanut tulla ylös, sillä yläkerta oli vain nuorten aluetta. Pian koko perhe seisoi portaitten alapäässä katsomassa mitä tapahtui. Vain Leo tuli ylös.
-Sä oot hullu, poika totesi hetken katseltuaan minua.
-Sä senkin! kiljaisin ja ajoin veljeni huoneeseensa. Miksi niitten piti aina olla mun kimpussa. Silloin muistin että Liina (ystäväni koulussa) oli opettanut minut tiirikoimaan. Äkkiä nappasin pinnin päästäni ja aloin tiirikoimaan.
-Nelli onko tuo muka sallittua! kuului äidin moittiva ääni.
-On, jos mun idiootti veli on vienyt mun yksityis kirjeen! kiljuin.
Noin viiden minuutin päästä ovi oli auki. Ryntäsin huoneeseen ja ajoin yllättyneen veljeni nurkkaan.
-Sä senkin *! ärähdin ja revin kirjeen hänen kädestään.
-Sulla on ihan * terävät kynnet! Aatu ärähti ja veti kätensä pois otteestani. Äkkiä juoksin huoneeseeni kirje kainalossa.
Heittäydyin sängylleni ja aloin lukemaan:
"Moi Nelli! Terveisiä täältä Yhdysvalloista! Mulla on ihan hirvee ikävä sua Nelli. Onneksi tuun jo kotiin ensi viikolla. Kirjoita pian!
T: Kassu XOXO"
Sydämmeni suli täysin. Ajatella että Kassu tulisi jo ensi viikolla kotiin. Äkkiä kiirehdin kirjoituspöytäni luo ja nappasin pöydällä olevasta pinosta kirjepaperin ja aloin kirjoittamaan:
"Ihanaa kun tutut jo ensi viikolla takaisin! Mä en malta odottaa. Mullakin on hirveä ikävä sua!
T: Nelli XOXO"
Enempää en keksinyt. Taittelin paperin ja laitoin sen kirjekuoreen. Sen jälkeen liimasin postimerkin kuoreen ja kirjoitin osoitteen viereen. Sitten menin oven luo kuuntelemaan. Mitään ei kuulunut.
Hiljaa raotin ovea. Ketään ei näkynyt. Hiivin portaat alas aina alakertaan asti. Puin nopeasti takin ja lapaset päälle ja sidoin kengät. Sitten huikkasin moikat ja kerroin minne aijoin mennä. Lopuksi läimäytin oven kiinni.
Ulkona minua vastaan tuli kirpeä syysilma. Vedin takin kauluksen ylös ja lähdin kävelemään. Aijoin viedä kirjeen kadun päädyssä olevaan postilaatikkoon. Toivottavasti se ehtisi perille, ennenkuin Kassu olisi jo takaisin Suomessa.
//Tällä kertaa tuli vähän erilainen tarina
