Tallipäivyri

[Wilma]

Yleistä tarinointia tallin arjesta. Tänne voivat kirjoitella niin vierailijat kuin tallin väkikin!

[Wilma]

25.5.2016

"Oispa mullakin hevonen..." huokaisi Wilman äiti eräänä aamuna aamiaispöydässä. Tytär katsoi äitiään yllättyneenä ja tokaisi sitten:
"No mutta osta hevonen! Tonne pihattoonhan mahtuu vielä."
"Niin, oonhan mä tässä jo vähän hevosia katsellutkin..." mumisi äiti ja katsoi ikkunasta tarhassa oleilevia hevosia, "haluaisin niin kovin takaisin hevosen selkään, mutta nuo sinun ponisi ovat minulle hiukkasen liian pieniä."
"Niin muuten, siitä tulikin mieleen, että Milena tarjos sitä sen Dinansa tulevaa varsaa meille, tietysti sitten vasta kun se on vieroitusiässä", huomautti Wilma.
"Mitääh? Meillähän on talo täynnä hevosia, ja vielä pitäis lisää hankkia?" puuttui Wilman isä keskusteluun.
"No eihän meillä ole vasta kun Myy ja Cassu ja Minni", tytär puolustautui ja jatkoi sitten, "ja sitä paitsi ei Cassulla eikä Myyllä voi tehä nyt mitään, ja siit vois saada tosi kivan ratsun siitä Dinan varsasta, jos Milena siis haluu luopua siitä."
"Niin, no, kyllähän tänne aina yksi tai kaksikin hevosta mahtuu", totesi Wilman äiti.
"Ja ainiin, oli mulla toinenkin juttu! Että yks mun tuttu haluu tuoda hevosensa tänne sitten kun se vierotetaan, mahtuukse sit pihattoon kanssa?" Wilma kysyi.
"Katsotaan nyt, pihatto on kyllä aika iso, et kyllähän se varmaan sinne sekaan sopii. Ja nythän nuo asuvat vielä kaikki tallissa, sitten vasta kun varsat on vierotusiässä nii mietitään toi karsinajako.

Asiasta ei sen enempää puhuttu, mutta Wilma tiesi, että asia oli sillä selvä. Wilma laskeskeli, että heidän tallissaan tulisi olemaan aika monta hevosta; Minni, Myy, Cassu, Dina, Dinan varsa, äidin hevonen sekä hänen tuttunsa Nellin hevonen. Seitsemän hevosta, se oli aika paljon, mutta kyllähän kolme hevista pihattoon sopi ihan helposti. Punatukkainen tyttö lähti oitis talliin, jossa kaksi pientä ponia, yksi suloinen varsa ja pitkäkorvainen aasineito odottelivat ulos pääsyä. Isä oli jo aikaisin aamulla herännyt hevosia ruokkimaan, ja nyt oli niiden aika päästä ulkoilemaan. Myy sai mennä varsansa kanssa tallin taakse pienempään tarhaan, Minni ja Dina isompaan, jossa myös pihatto sijaitsi.

Myyn varsa, Cassu, oli jo aivan virkeä. Se hyppeli ja tutkaili ympäristöään iloisena. Se maisteli puista tarhan aitaa, nuuhki turvallaan portin vieressä lojuvaa riimunnarua ja hyppeli iloisena hiekkatietä kävelevää Milenaa kohti. Hän ei ollut ehtinyt käymään tallilla Cassun syntymisen jälkeen, joten hän yllättyi aika lailla.
"Oi miten suloinen! Mikä sen nimi on?" tyttö kysyi ja ojensi kättään varsalle nuuhkittavaksi. Varsa oli jo täyttä häkää tekemässä tuttavuutta tytön kanssa, se maisteli Milenan paidanhelmaa ja nuuhki tämän kasvoja pienellä turvallaan.
"Sen nimi on Kotopolun Picasso, tuttujen kesken Cassu. Synty eilen aamuyöstä, ja kato miten peloton ja utelias se jo on!" hymyili Wilma.
"Niinpä! Ihanan tomera pikkumies. Varsat on varmaan ihaninta maailmassa!"

Milena lähti Wilman mukaan rasvaamaan hevosten valjaita ja satuloita. Samalla tyttö kertoi äitinsä hevoskuumeesta.
"Äiti meinaa vissiin ihan tosissaan hommata hevosen", Wilma selitti.
"Se meinaa uutta heppaa talliin! Muuttaisko se sitten pihattoon vai talliin?" Milena kysyi.
"En tiiä, riippuu ihan millasen äiti ostaa et selviikö se pihatossa paukkupakkasillakin. Äitin mielestä se kyl olisi kiva tallissa, et talliin jäis varmaan sit Myy, äitin hevonen, Dina ja Cassu. Ehkä."
"Nii, se ois ihan hyvä järjestely."
"Jep."

Wilma hautautui ajatuksiinsa. Alkuun oli vain ollut tarkoitus, että talliin muuttaisivat Myy ja Dina, mutta nyt hevosia oli tulossa enemmänkin, Dinakin oli jo aika pyöreä.
"Mieti, jos äiti ostaa jonkun pren", Wilma haaveili.
"Älä, ne on niiin nättejä! Tai friisiläinen, tai..."

Vaikka eihän Wilmalle toki mitään väliä ollut, minkä rotuinen hevonen olisi, kunhan se olisi kiva. Ja juuri nyt tuntui siltä, että Wilman äiti oli aivan tosissaan hevosen oston kanssa. Ainakin toivottavasti.

[Wilma]

6.6.2016

"Oispa siistiä kasvattaa russeja tai shettiksiä..." huokaisin ja pysäytin Myyn kisavaljaiden jynssäämisen hetkeksi. Sade piiskoi satulahuoneen ikkunaa, jonka edessä makoili meidän tallikissa Rotta kehräten tyytyväisenä.
"Niinpä", Milena nyökkäsi. Tyttö laittoi Dinan suitset takaisin koukkuun ja otti seuraavaksi käsittelyyn satulan.
"En vaan tiiä yhtään, mihin ne kaikki varsat laitettaisiin."
"Jos pidätte ne vierotusikään asti ja myytte sitten?"
"Niin, mut eiks se ois hirveetä myydä ne?"
"En mä tiedä, mut eiks olis kiva jos joka kesä ois sellanen varsa joka sit syksyllä myytäis kovalla hinnalla ravuriks tai jotaan?"
"Oishan se, mut kuka niitä sit ostaa?"
"No ravikansa tietty, ootsä ihan pöllö Wilma? Ja kai muutkin, russit ja shetut on monipuolisii."
"Niin ne kyl on."

Jatkoin valjaiden putsaamista mietiskellen ajatusta. Äiti kyllä olisi halunnut siitostoimintaakin, mutta en tiennyt, riittäisikö meidän rahkeet. Eikä ollut sopivia tammojakaan, Myy oli mun kilpaponi ja halusin kesät kisata sillä. Tosin nyt tämä kesä meni sillä Cassua kasvattaessa, se ori oli tullut viime yönä laitumen langoista läpi ja kirmannut pihaan. Poikaansa seurannut Myy oli herättänyt koko talon sydäntä särkevällä hirnunnallaan, ja siinä yksi jos toinenkin mietti, että miksi helvetissä riiviömyy piti astuttaa tuloksena riiviöcassu. Että sillälailla.

Mutta toisaalta, jos hankkisi siitostamman... Sellasen, joka talvet asuisi pihatossa ja kesäisin sillä olisi varsa... Mun päässäni pyöri kuva kauniista, pyöreästä shettistammasta, jolla olisi maailman kärsivällisin luonne ja kauniit, kiltit silmät. Ja sen varsat... Ne olisi tosi kauniita, hyviä juoksijoita kaikki, mutta niin monipuolisia että niistä olisi mihin vaan...

Lopetin hommani ja pomppasin ylös salamavauhtia.
"Mikäs sulle tuli?" Milena ihmetteli.
"Mä käyn nopeesti sisällä, tuun kohta takasin!" huikkasin ja pian juoksinkin jo ulkona sateessa kohti meidän keltaista kotitaloa. Äitin olisi pakko suostua, kyllä se suostuisi, sekin tykkäsi hirmusesti varsoista...

"Ääitii! Mä sain mahtavan idean!"