Kleon pikku päivyri

[nelli]

 Kleopatra ox eli Kleo
täysiverinen arabialainen
koulutuksessa oleva pikku varsa
omistaja: Nelli
sivut: httpkleopatraox.weebly.com/

[nelli]

1. Uudet tuulet puhaltavat!

Nousin juuri pysäköidystä maasturista tallin pihalle. Tänään olisi suuri päivä Kleolle ja minulle. Kleo muuttaisi nyt tänne Kotopolkuun. Kotiksen omisti Wilma perheensä kanssa. Tallilla pyöri myöskin Milena. Venyttelin hetken ennenkuin lähdin katsastamaan Kleon kuntoa trailerissa.

Avasin trailerin "takaoven" ja kurkistin sisään. Kleo päästi iloille kimeään hirnahduksen, kun astuin sisään traileriin. Tulla välin äiti oli kiertänyt avaamaan lastaussillan. "Avautuu!" kuului äidin huuto takaa hetkeä ennenkuin lastaussilta avautui. Irroitin Kleon riimunnarun nopeasti trailerista ja aloin työntämään varsaa hiukan. Kelo lähti horjuvin askelin peruuttamaan. Jokatoisella askeleella pikku varsa päästi iloille hätääntyneen hirnahduksen. Lopulta Kleo oli taas kovalla maalla. Juuri silloin alkoi kuulua ääniä tallin suunnalta. Pihalle juoksi Wilma ja hänen perässään Milena. "Moi!" huikkasin heille ja annoin riimunnarun äidille.

Aloin purkamaan kuljetussuojia Kleon honteloista jaloista. Kun kaikki suojat oli otettu pois ja loimi vaihdettu otin Kleon riimunnarun äidiltä. "Tervetuloa kotikseen!" Wilma toitotti. "Tää on ihan huippu paikka", Milena lisäsi. "Uskon", hymyilin. Wilman ja Milenan takaa käveli punapäinen nainen, joka tuli puristamaan minun ja äitini kättä. "Tervetuloa! Minä olen Wilman äiti ja omistan tämän pikku tallin", nainen esittäytyi ja nosti samalla yhden varustelaatuikon maasta. "Wilma ja Milena viekääpä Nelli ja Kleo pihaton luokse sillä aikaa kun minä ja Nellin äiti viemme varusteet paikoilleen", Wilman äiti ehdotti.

Iloisin mielin lähdin seuraamaan kaksikkoa. Kleo suorastaan tärisi vieressäni, kun aloimme lähestyä pihattoa. "Ei tarvitse pelätä, hyvin tämä menee", kuiskutin varsan korvaan ja laskin käteni tamman kaulalle rauhoittaakseni sitä. "Tässä tämä on. Toimme Minnin jo aamulla valmiiksi tänne Kleon tuloa varten", Wilma kertoi ja avasi pihaton portin.

Sisällä pihatossa meitä odotti yli söpö aasi neiti Minni. Annoin Kleon turvalle suukon ja päästin varsan irti. Kävelin pois pihatosta ja asetuin Wilman ja Milenan viereen aidan luokse. Kleo oli jäänyt paikoilleen seisomaan. Tamma suorastaan tärisi. Minni tosin ei ollut niin pelokas. Aasi neiti käveli rauhallisesti Kleon viereen ja nuuhkaisi varsaa. Sen jälkeen Minni asettui Kelon viereen ja alkoi hieromaan turpaansa varsan kylkeen. Hetken tutustumisen jälkeen Kleokin uskalsi jo liikkua uuden "varaäitinsä" ohjeistamana pihatossa. "Noista tulee varmasti erottamattomat ystävät", Milena huokaisi. En voinut kuin nyökätä. Minäkin olin nimittäin aivan samaa mieltä. Hyvillä mielin jätin Kleon Minnin kanssa pihattoon ja lähdin Wilman ja Milenan kanssa selvittelemään paperiasioita Wilman perheen kotiin.

Kotopolussa me tulisimme aivan varmasti viihtymään!

//Sori, kun tästä tuli jotenkin tökerö, mutta eikö ole pääasia että Kleo vihdoin pääsi muuttamaan tänne.

//Noniin, tervetuloa sitten Kotopolkuun! En malta odottaa, että pääsen lukemaan teidän seikkailuista enemmänkin. Minni ja Kleo tulivat niin hyvin toimeen, että ne voi varmasti jo laskea laitumelle muiden joukkoon, Kleo saa siellä tutustua meidän toiseen varsaan, Cassuun! Lisään Kleon hevoslistaukseen heti kun ehdin.

[nelli]

2. Kesän lapsi

Istuin laitumen keskellä sijaitsevalla kivellä ja katselin Cassun ja Kleon puuhia. Cassu oli ehkä hiukan villimpi, kuin Kleo, mutta kyllä Kleokin melkoisesti riehui. Hyvä että ei tullut Cassun kanssa laitumen aitojen läpi tällä viikolla. Hymyillen katsoin varsojen puuhastelua. Myy ja Kleon "siaisemän" roolin ottanut Minni katsoivat tarkasti varsojensa puuhia.

Minun kesää varjosti yksi asia. Perheelläni ei ollut enään varaa kahteen hevoseen ja ratsastustunteihin, joka tarkoitti jonkun hevosen myymistä. Se hevonen olisi Ami. Joutuisin luopumaan ihanasta arabi tammastani. Kyynel vierähti poskelleni. Pyyhkäisin kyyneleen nopeasti pois, kun kuulin askelten ääniä takaani. Wilma asteli luokseni ja piti Minnin ja Myyn riimunnaruja.
- Nelli onko sulla kaikki hyvin? Wilma kysyi heti, kun näki hiukan punoittavat silmäni.
- Joo, tai no melkein. Mun pitää luopua Amista. Se on Kleon äiti, kerroin itkua pidätellen. Wilma laski riimunnarun maahan ja halasi minua. Se tuntui lohduttavalta.
- Olen miettinyt, että en halua antaa Amia kellekään tuntemattomalle, niin voisiko Ami muuttaa tänne tuntihepaksi? Se soveltuu luonteensa puolesta hyvin tuntiratsuksi, sanoin ja katsoin Wilmaa odottavasti.
- Katsotaan, mun pitää kysyä äidiltä, Wilma sanoi ääni täynnä myötätuntoa.

Yhdessä sekunnissa tämä hetki oli mennyttä ja Wilma jo kysyikin minua pienelle maastolenkille normaalilla iloisella äänellään.
- Sä voit mennä Minnillä kärryjen kanssa ja mä tuun Myyn kanssa kärryillä, Wilma hihkui ääni täynnä intoa.
- Entä Kleo ja Cassu? kysyin.
- Ne tulee tietysti mukaan. Ei ne karkaa, nehän seuraa emojaan, Wilma selitti. Suostuin maastolenki pyyntöön ja nappasin riimunnarun Wilman olalta.

Kävelin Minnin luo ja napsautin riimunnarun riimuun. Sen jälkeen kutsuin Kleon luokseni. Kelo hyppi Cassu kintereillään luokseni ja hieraisi päällään paitaani. Hymyillen pörrötin varsan harjaa.
- Tuu Kleo, nyt mennään, huikkasin Kelolle ja lähdin kävelemään. Minni tuli kuuliaisesti vierellä ja Kleo pomppi edessä. Wilma meni ensin portista Myyn ja Cassun kanssa ja me seurasimme perässä.

Talutin Minnin hoitopuomille irvistelevän Myyn viereen. Sidoin riimunnarun kiinni puomiin ja lähdin hakemaan Minnin ja Myyn harjapakkeja sillä aikaa, kun Wilma vahti varsoja.

Puolentunnin päästä Minni ja Myy seisoivat vaunujen edessä ja matka pääsi alkamaan. Wilma meni edelläni ja huuteli ohjastus ohjeita. Minua ei hirveästi jännittänyt, vaikka tämä oli vasta toinen kertani, kun ohjasin hevosta (tässä tapauksessa aasia) kärryiltä käsin. Ensimmäisellä kerralla olin harjoitellut Wilman kanssa hiekkatiellä ohjastuksen perusteita. Ohjasin Minnin Myyn perässä metsäpolulle. Cassu ja Kleo tutkivat metsää, mutta eivät kuitenkaan lähteneet kauas.
- Nelli mennäänkö uittopaikalle? Wilma kysyi.
- Mennään vaan! huikkasin. Edessäni Wilma nosti ravin. Myy lähti ravihevosen ravaamaan ihan kunnolla. Vihelsin Kleolle, jotta varsa huomaisi tempoon muutoksen ja nostin itsekin Minnillä ravin. Aasi neidin korvat nousivat pystyyn. Isot korvat muistuttivat aivan isoja, harmaita porkkanoita.

Vaikka matkalla minä ja Minni olimme jääneet jälkeen muista, niin löysimme kuitenkin tiemme rannalle Wilman, Myyn, Cassun ja Kleon luo.
- Mikä teillä kesti, Wilma virnisti, kun saavuimme rannalle.
- Kyllä sä tiedät että Minni ei oo mikään raviaasi, naurahdin ja nousin pois kärryiltä. Käänsin katseeni Kleoon ja Cassun, jotka leikkivät vedessä. Cassu jahtasi Kleoa rantavedessä niin että vesi vain roiskui.
- Cassu ja Kleo on ihan kuin sisko ja veli, totesin.
- No odota vaan kun ne tutustuu vielä paremmin Dinan varsaan. Siinä on sitten sellainen riiviö kopla, Wilma kikatti. Ajatus kolmesta pikku varsasta yllätettyinä porkkana varkaudesta oli niin hauska mielikuva, että en voinut olla nauramatta.

Istuimme ja otimme aurinkoa rannalla ainakin tunnin. Puhuimme niitä näitä ja annoimme aina välissä Myyn ja Minninkin uida. Lopulta varsatkin nousivat vedestä väsyneinä ja märkinä.
- Eikoöhän nyt oo aika lähteä takaisin, Wilma sanoi ja alkoi laittamaan Myylle takaisin kärryjä. Seurasin esimerkkiä ja laitoin itsekin kärryt Minnille. Vartin päästä olimme jo valmiita.

Koko matkan tallille menimme käynnissä. Hevoset (ja aasi) olivat väsyneet vesileikeissä ja en minäkään enään mikään virkeä ollut. Nautin metsän viileydestä ja kesän tuoksuista. Kärryt pompottivat ihanasti ja kavioiden kopse oli todella nukuttavaa. Onneksi tulimme sopivasti takaisin tallille, sillä muuten olisin nukahtanut kärryihin.

Tallin pihassa seisoi Milena ja Wilman äiti Maria.
- Missä te ootte ollut? Milena kysyi heti kun me päästiin pois kärryistä.
- Niin, me aloimme jo vähän huolestua, Maria sanoi.
- Me oltiin vaan uittamassa heppoja, Wilma sanoi ja alkoi purkamaan Myytä. Milena riensi auttamaan Wilmaa ja Maria tuli auttamaan minua.
- Taitaa tuo uiminen ja hevosten vaatiminen olla aika väsyttävää, Maria sanoi huomattuaan, kuinka silmäni meinasivat mennä kiinni.
- Muuten millainen Minni on kärryjen edessä, Maria kysyi.
- Hyvä, vastasin lyhyesti ja työnsin kärryt nojaamaan seinää vasten. Maria vei valjaat pois sillä aikaa kun minä ja Wilma veimme varsat ja Myyn sekä Minnin takaisin laitsalle.

- Huaah, kylläpä mua väsyttää, haukottelin, kun kävelin tallia kohti Wilman vieressä.
- Onneksi meillä on pehmeä sohva taukotilassa, Wilma totesi ja hieroi silmiään. Niin sohva! Yht äkkiä väsymys oli haihtunut. Pinkaisin juoksuun. Wilma lähti takaa-ajoon. Saas nähdä kumpi saisi sohvan itselleen.

// Sori, tästä tuli tönkkö. Saattaa johtua pienestä kirjoitustauosta.

// Olipa mukava idea lähteä uittamaan hevosia! Kleo pääsikin hiukan pulikoimaan, se on sellainen vesipeto että se nautti siitä varmastikin paljon! Ja psst, Cassu on jo vieroitettu emästään Myystä ja se ulkoilee tällä hetkellä toisella, pienemmällä laitumella yhdessä Quun ja Nixin kanssa.

[nelli]

3. Pienestä isoksi #1

Raahasin jättimäisen kassin taukotilan ovesta sisään. Taukotilassa istuivat Wilma ja Milena.
- Toitko sun koko omaisuutesi tallille? Milena kysyi, kun huomasi veljeni täyteen ahdetun lätkäkassin (lätkäkassi on uusi, joten se ei vielä haise).
- En ihan koko omaisuutta. Vaan pari juttua hevoskaupasta, sanoin ja avasin kaappini oven.
- Taisit tyhjentää koko kaupan, Wilma totesi.
- Ei tässä on vaan kaikkea tarpeellista Kleon koulutusta varten. Täällä on mini valjaat (tulevaisuutta varten, ne on muutenkin vähän isot), juoksutusliina ja kaikkia ratsastus varusteita minulle, luettelin ja ahdoin ne kaappiin. Kleo oli täyttänyt 8kk viime viikolla ja nyt oli aika kouluttaa vähän enemmän talutuksessa ja hoidettavana olemista. Kyllä Kleo ne jo osasi aika hyvin, mutta vielä pitää harjoitella.

En jäänyt puhumaan sen enempää, vaan lähdin Kleon luo. Kävelin tallin kautta ulos. Tallissa oli viileää ja hiljaista. Missään karsinassa ei näkynyt hevosen hevosta. Siinä kävellessäni tuntui, kuin tallin entisten omistajien haamut olisivat leijuneet tallissa. Ravistin ajatukset pois, kun pääsin ulos. Ulkona paahtoi aurinko. Jossain pihan perällä kuului mopon yskintää ja sen jälkeen pieni pamaus.
- Hitsin mopo! kuului äkäinen ääni. Lähdin ääntä kohti ja näin kuinka Wilma ja Milena kurkki ovenraosta.
- Mä voin mennä katsomaan, mitä tapahtu, sanoin. Tytöt sulkivat oven ja minä lähdin pihan kaukaisinta nurkkaa kohti.

Kun vihdoin tulin perille näin ruskea hiuksisen pojan, joka näytti etsivän vikaa mopostaan.
- Moro, onko ongelmia mopon kanssa? kysyin reippaalla äänelläni ja menin seisomaan pojan viereen. Poika muuttui punaiseksi ja otti jonkin tabletin, jonka hän sitten nielaisi. En viitsinyt kysyä mikä tabletti oli ja mitä se teki. Poika ei edelleenkään puhunut. Hän näytti hyvin ahdistuneelta. Siirryin hiukan kauemmas pojasta, sillä huomasin että läsnäoloni vaivasi häntä.
- Moi, sori kun tulin noin vaan. Se on vaan mun tyyli tutustua uusiin ihmisiin, sanoin ehkä hiukan pettyneenä. Poika ei tuntunut tykkäävän tilanteesta.
- Moi, mä oon Roope, poika sanoi hiukan takellellen.
- Mä oon Nelli ja omistan tällä tallilla sen pienen arabi varsan. Susta mä onkin vähän kuullut. Sä hoidat Myytä? esittäydyin.
- Joo, poika sanoi ja siirsi katseensa varpaistaan mopoon. Poika kyykistyi ja alkoi ammattimaisesti selvitellä mopon vikaa. Päätin jättää Roopen omin oloihinsa, koska minusta tuntui, että hän ei kaivannut seuraani.

Kävelin laitumelle ja nappasin Kleon riimunnarun portinpielestä. Vihelsin ja Kleo tuli. Onneksi Kleo oli oppinut tämän tempun äitinsä mukana. Ami oli osannut vihellys kutsun ja Kleo oppi sen siinä ohessa. Silmäni kostuivat hiukan, kun muistin Amin. Ami oli muuttanut tätini luo neljän tunnin ajomatkan päähän. Kleo tuli viereen ja tökkäisi minua. Sen jälkeen varsa lähti juoksemaan poispäin. Vihelsin uudestaan ja Kleo tuli takaisin. Napsautin riimunnarun riimuun ja lähdin taluttamaan Kleoa pois. Minni kirkaisi, kun huomasi suojattinsa lähtevän. Aasi neiti juoksi peräämme, mutta ehdimme ulos laitumelta, ennenkuin Minni saapui. Minni jäi huutamaan Kleon perään, mutta sain onneksi Kleon huomion niin että varsa ei lähtenyt takaisin.

Ensin vein varsan hoitopuomille. Hain harjapakin ja juksutusliinan tallista. Sitten hain vielä ämpärillisen vettä ja pesusienen. Ensin harjailin Kleoa ja annoin sen tutustua erilaisiin harjoihin. Harjasin ensimmäistä kertaa myös vatsan alta. Kleo nautti vatsan alta harjaamisesta. Harjasin kaikista mahdollisista paikoista. Kleo sai myös tutustua kumisukaan. Varsa ei aluksi tykännyt kumisuan hierovasta liikkeestä, mutta pikku hiljaa se alkoi jopa pitämään siitä. Harjailin varsaa varmaan puolituntia.

Seuraavana oli vuorossa kavioiden puhdistus. Liu'utin käteni jalkaa pitkin ja nostin jalkaa. Teimme tuon pari kertaa. Aina kun kavio oli ilmassa varsa sai namin. Lopulta jätin namin pois ja siirryin puhdistamiseen. Kaviot olivat melko puhtaat. Rapsutin hellästi kavioiste pari mutapaakkua irti. Kleo ei pitänyt siitä ja laskikin jalan heti. Käsittelin kaikki jalat hitaasti. Lopuksi vielä pesin Kleon jalat pesusienellä. Kleo tykkäsi viilentävästä vedestä ja hyvä että ei hypännyt suoraan vesisankoon.
- Voi sua pöhköä. Sulle pitäis varmaan ostaa oma uima-allas, lepertelin varsalle. Lopuksi kaadoin vielä loput vedet varsan jaloille. Annoin jalkojen kuivua vähän auringossa, ennenkuin kuivasin ne pyyhkeellä.

Kun jalat olivat kuivat kiinnitin juoksutusliinan Kleon riimuun. Talutin varsan kentälle ja annoin sen haistella ja tutustua paikkoihin. Kun varsa oli tutkinut joka nurkan pyydysten sen kiinni. Ensin talutin varsaa normaalisti kenttää ympäri. Kun olimme kävelleet hetken lähdin juoksemaan ja sanoin samalla "ravi". Juoksin hetken, ennenkuin lähdin lujempaa ja sanoin "laukka". Eihän Kleo noita sanoja vielä ymmärtänyt. Tammahan ymmärsi vaan että pitää mennä lujempaa, kun minä lähden lujempaa. Lopuksi hiljensimme käyntiin ja sanoin "käynti". Toistimme tuon pari kertaa, ennenkuin vaihdoimme suuntaa. Treenasimme kentällä varmaan vartin, mutta sitten meidän piti lähteä. Kleo oli vielä virkeä, mutta tiesin että varsa väsyisi pian. Olin oppinut tädiltäni, että varsa ei saa väsyä treeneissä, koska muuten sen motivaatio treenaamiseen menisi.

Taputin Kleon kaulaa. Ensi viikolla kokeilisimme varmaan juoksutusta ympyrällä. Olin oppinut tädiltäni myös, että 0-1 vuotiasta varsaa saa maksimissaan treenata kerran viikossa, siis niinkuin kunnolla. Kyllähän sen kanssa voi käydä vaikka pienellä metsälenkillä vaikka kaksi kertaa viikossa, mutta kunnon opetusta vain kerran viikossa. Muutenkin välillä piti olla vapaa viikkoja koulutuksesta. Avasin kentän portin ja lähdin viemään Kleoa laitumelle.
- Kleolla on hienot askellajit, kuului Matian ääni vierestäni. Hän oli varmaan katsonut koko askellajiharjoituksemme.
- Niin, sanoin. Puhuimme Marian kanssa Kleon koulutuksesta ja sellaisesta. Hän lupautui auttamaan jos apua tarvitsisin. Lopulta hänen täytyi lähteä ratsastamaan Quulla.

Vein Kleon laitumelle, jossa päästin varsan irti. Kleo lähti laukkaamaan Minnin luo. Iloisena katsoin Minnin ja Kleon puuhia. Jäin istumaan laitumelle. Nojasin takanani olevaan valkoiseen aitaan. Aitaan joka erotti laitumen muusta maailmasta. Oliko olemassa mitään parempaa, kuin laitumella istuminen kesäpäivänä?

//Nyt tulee paljon tarinoita, koska mun inspis Kleolla on noussut.

// Mukava tarina! Ihanaa kuulla Kleon edistymisestä, siitä kasvaa vielä upea tamma!

[nelli]

Serkku

Astuin ulos serkkuni autosta. Äidin siskon poika (sen siskon, kuka omistaa issikkatallin) oli tullut viikoksi asumaan meille, kun hänen äitinsä oli Islannissa hieromassa kauppoja jostain puolitoista vuotiaasta tammasta. Oliver oli minun laillani henkeen ja vereen hevosihminen, joten hän ei ollut kieltäytynyt, kun pyysin hänet mukaan tallille.
- Tässä on Kotopolku, selosti serkullenim kun kävelimme tallipihan poikki. Johdatus Oliverin ensin talliin. Tallissa oli melko hiljaista, jos Quun kanssa puuhailevaa Mariaa ei lasketa. Tervehdin Mariaa ja jatkoin paikkojen esittelyä.

Lopulta tulimme taukotupaan. Päästin ilmoille kovaäänisen tervehdykseni. Katsoin taukotilaa. Siellä oli vain se ujo poika, jonka kanssa en ollut hirveän hyvin tutustunut. Poika nappasi nopeasti tabletin taskustaan ja heitti sen suuhunsa. Oliverin katsoi minua kysymysmerkkinä. Hiljensin serkkuni katseellani, ennenkuin hän ehti sanoa mitään.
- Moi Roope, sanoin ja esittelin serkkuni.
- Moi, mä oon Roope, poika sanoi hiljaa Oliverille. Serkku otti askeleen eteenpäin puristaakseen Roopen kättä, mutta Roope otti askeleen taaemmas. Oliver ymmärsi ja astui itsekin taaemmas.
- Me tästä lähetään kattomaan Kleoa, selitin ja työnsin serkkuni ulos.

- Onko hän sinun poikaystäväsi? Oliver kysyi. Pudistin päätä.
- Mehän hädin tuskin tunnetaan, selitin serkulleni. Jatkoin "opastettuja kierrostani" osoittelemalla eri rakennuksia.
- Tuo oli päätalli, tuolla on tallin omistajien talo, tuossa on pihatto ja tarhat, kerroin ja jatkoin kulkua laitumia kohti.

- Perillä! hihkaisin ja sujahdin aidanraosta laitumelle. Oliver seurasi perässä. Tavoistani poiketen en viheltänyt, vaan kävelin pienen lauman luo.
- Tuolla on Minni ja Myy ja tuolla ...., selitin ja menin viimeisenä Kleon luo.
- Tässä on Kleo, kerroin Oliverille. Silloin huomasin, että Oliver oli jäänyt Myyn luo.
- Oot sä vähä söpö, serkku leperteli.
- Ei, älä kosk..! ehdin kiljaista, ennenkuin Myyn hampaat upposivat Oliverin käteen. Oliver hypähti kauemmas ja ravisti kättään. Myyllä oli se sama ilkikurinen ilme, niinkuin aina, kun se oli päässyt yllättämään jonkun.
- Siinäpä oli terävät hampaat, Oliver irvisti. Onneksi Myyn hampaat eivät olleet tehneet kauhean pahaa vahinkoa, mutta mustelma tuohon tulisi.

Esittelin Oliverille Kleon. Kleo hyppi ja yritti haastaa Oliveriä leikkiin. Lopulta varsa sai suostuteltua Oliverin hippasille. Kleo laukkasi minkä jaloistaan pääsi ja Oliver juoksi perässä. Istahdin alas ja katsoin kahta minulle hyvin rakasta tyyppiä. Kleo oli minun pikku höpönassu vauva ja Oliver oli minulle rakas ystävä. Hän oli täysin vastakohta veljilleni. Hän oli kuin unelma veli. Oli melko huvittavaa katsoa 18 vuotiasta serkkuani leikkimässä hippaa alle vuoden ikäisen varsan kanssa. Kleo näytti nauttivan.

Hetken kuluttua Oliver laahusti luokseni ja lysähti istumaan.
- Eikö tuolla varsalla lopu koskaan voimat? serkku kysyi.
- Noups, kikatin. Kleo hyppi meidän luoksemme ja kävi makuulleen viereemme. Siinä me sitten istuimme ja puhuimme. Oliver kertoi tädin uudesta heräteostoksesta, kolme vuotiaasta jukuripää orista ja omasta viisivuotiaasta tammastaan. Vaihdoimme kuulumisia ainakin tunnin.

- Moi Nelli, kuului Milenan ääni takaani. Käännyin katsomaan taakseni ja näin Milenan ja Wilman tulevan kohti. Kleo pomppasi pystyyn ja meni tervehtimään tulokkaita.
- Kukas toi on? Wilma kysyi, ennenkuin ehdin sanoa mitään.
- Ken ties poikaystävä? Milena jatkoi.
- Älkää unta nähkö! Tässä on mun serkku Oliver, selitin.
- Mikä pettymys, mä ja Wilma kun jo eläteltiin toivoa mehukkaasta juorusta, Milena naurahti.
- Moro, Oliver sanoi ja nousi seisomaan. Esittelin Wilman ja Milenan Oliverille ja kerroin että Oliver oli meillä kylässä tämän viikon. Wilma ja Milena kertoivat, että olivat tulleet hakemaan Myytä. He aikoivat lähteä raviradalle treenaamaan.

Päivä oli kulunut hurjaa vauhtia Oliverin kanssa. Kello näytti jo olevan 16.30. Meidän täytyi mennä kotiin viideksi, sillä oli minun vuoroni auttaa ruoan kanssa. Hyvästelin tytöt ja Kleon ja lähdin Oliverin kanssa autoa kohti. Oliver oli juuri saanut ajokortin ja oman Minin. Tyytyväisenä hyppäsin minin etupenkille ja kiinnitin turvavyön. Tämä päivä oli ollut aivan mahtava.

// Kiva tarina, hauska idea ottaa serkku mukaan tallille! Oliver pääsikin tutustumaan Myyhyn ponin omassa persoonassaan, ainakin tietää pitää etäisyyttä Myyn purukalustoon.

[nelli]

Ensimmäinen kerta selässä!

Seisoin pihalla puunamassa Kleoa Marian kanssa. Tänään olisi ensimmäinen kerta, kun kapuaisin Kelon selkään. Vatsassani lepatteli perhosyhdyskunta, mutta onneksi minua ei jännittänyt liika. Maria oli lupautunut mukaan ekoille kerroille, kun menisin Kleon selkään. Harjasin tamman mustaa päätä, jonka se oli laskenut käsilleni.
-Kleo näyttää ihan äidiltään, totesin ja huokaisin, kun muistin Amin, jonka olin joutunut myymään.
- Varmasti, Kleosta on kasvanut kaunis tamma, Maria sanoi ja naksautti kielellään. Jep, olin joskus innostunut opettamaan Kelolle pieniä erikois taitoja Yksi niistä oli jalan nosto naksautuksesta.

Kun Kleo oli hoidettu siirryin varusteisiin. Olimme käyneet äidin kanssa ostamassa Kleolle satulan pari kuukautta sitten ja olin jo totuttanut tamman siihen.
-Tänään pääset olemaan iso hevonen ekaa kertaa, lepertelin ja kiristin satulavyötä. Onneksi Maria oli lähtenyt hetki sitten, eikä siis kuullut minun ja Kleon keskustelua.
-Oot sä kyl pullisteluun maailmanmestari, totesin ja kiskoin satulavyötä tiukemmalle. Kun satula oli laitettu siirryin suitsiin. Sujautin ne Kleon päähän ja kiristin. Kleon suu oli hyvin herkkä, joten käytin tammalla hakkamooreja (en muista onko se tolleen, vai hokkamoore).

Irroitin Kleon hoitopuomista ja lähdin kenttää kohti. Matkalla näin Roopen, joka tuli juuri pihaan jollain mopolla. Heilautin kättä tottumuksesta, vaikka tiesin että poika ei tuskin reagoisi siihen mitenkään. Jännitys oli alkanut tiivistymään, kun avasin kentänportin.
- Siinähän te ootte, mä jo luulin että sä jänistit, Maria sanoi ja tuli viereeni.
- En mä jänistä, sanoin ja esitin loukkaantunutta. Vitsailu auttoi, eikä minua jännittänyt niin paljon.

Kleo seisoi pirteänä edessäni.
- Minä pidän ohjista, niin nouse sinä yhdelle jalustimelle, mutta pidä toinen jalka vielä maassa, Maria ohjeisti. Tein sen pari kertaa ja sen jälkeen nousin jalustimen varaan. Tein senkin pari kertaa. Joka kerran jälkeen nousin vähän ylemmäs, mutta annoin Kleon totutella aina välissä painooni. Onneksi Kleo oli ihan rauhallinen.

Lopulta istuin Kleon selässä. Pikku tamma höristi ja kääntele korviaan, mutta ei tehnyt mitään.
- Olethan opettanut Kleolle jo etukäteen äänelliset käskyt esim. liikkeelle=maiskautus? Maria kysyi, ennenkuin antoi ohjat minulle.
- Kyllä, vastasin.
-Hyvä, Maria sanoi ja pyysi minua lähtemään liikkeelle. Maiskutin Kleolle ja tamma lähti kuuliaisesti liikkeelle. Se tunne oli taianomainen! Jokainen lihakseni rentoutui Kleon selässä. Nautin siitä pienestä viiden minuutin ajasta täysillä!

Lopulta Maria käski minut alas. Harmissani laskeuduin alas Kleon selästä.
- Se oli mahtavaa, hihkaisin heti, kun tunsin maan jalkojeni alla.
- Uskon, Maria nyökkäsi ja neuvoi minua taluttamaan Kleoa vielä hetken kentällä. Sen jälkeen hän lähti takaisin talliin. Hymyni ylettyi varmasti korviin asti, kun talutin Kleoa kenttää ympäri.

Hymyni ei hyytynyt vielä tallissakaan. Kun olin hoitanut Kleon ja palkinnut tamman ruhtinaallisesti kokonaisella omenalla, vein tamman pihattoon, missä Minni jo odottelikin Kleoa. Minni ei varmaan koskaan lakkaisi huolehtimasta Kleosta, vaikka Kleo ei ollut enään ihan varsa. Iloisin mielin jätin Kleon pihattoon Minnin kanssa ja kävin hakemassa pyöräni.

En malttaisi odottaa seuraavaa kertaa Kleon selässä! Se oli ollut ihan mahtavaa.

// Mukava tarina! Kleo alkaa olemaan jo iso tyttö. Heitän sulle super-merkin tästä! 

[nelli]

Tuulia tulevaisuudesta!

Olin viime aikoina melkein asunut tallilla. Tulin aina aamulla auttamaan aamutallissa ja muuten vain hengailemaan. Koulun jälkeen tulin puolestani Kleon luo. Taas oli yksi niistä Kleon vapaa päivistä, kun minä vain istuin taukotuvassa ja kirjoitin päiväkirjaani.

Rakas päiväkirja, tänään on aika alkaa miettimään enemmän Kleon tulevaisuutta, onhan Kleo jo kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta. Tammalla onkin jo ratsastettu pari kertaa ja tehty vaikka mitä. Olen miettinyt että haluaisin alkaa kiertämään jossain vaiheessa estekilpailuja Kleolla ja ehkä jopa joskus teettää yhden/muutaman varsan. Onneksi Kleo asuu täällä kotopolussa, koska täällä on niin ihana porukka ja tunnelma. Mutta siis niin, olen ajatellut tehdä Kleosta itselleni estehevosen unohtamatta kuitenkaan kaikkea muuta. Rakas päiväkirja nyt minun täytyy kuitenkin mennä, sillä olen päättänyt siivoilla hiukan Kleon ja minun tavaroita.

Laitoin päiväkirjani lukkona ja sujautin sen sohvan rakoon. En tiedä miksi pidin sitä siellä. Iloisesti vihellellen nousin sohvalta ja menin kaapilleni. Samassa taukotilan ovi kävi ja sisään astui Roope. Poika veti heti hupun päähänsä, mutta ei tehnyt muuta. Hän vain jatkoi kaapilleen ja avasi sen.
-Moi Roope, sanoin ja avasin itsekin kaappini. 
-Moi, kuulin Roopen sanovan. Harmi että poika oli niin ujo, sillä hän olisi muuten varmasti ollut mukavaa seuraa. 

Läväytin kaiken ulos kaapistani, kun Roope oli lähtenyt. Katsoin sekalaista kasaa inhoten. Pitäisikö minun siivota tämä kaikki? Lysähdin istumaan ja otin puhelimen esiin. Otin kasasta kuvan ja lähetin sen kavereilleni. Samalla huomasin että ratiksen omaan ryhmään oli tullut söpö kuva ja siihen liitetyn tekstin. Bella oli varsonut. Kuulin askelia takaani ja laitoin nopeasti ryhmään liutan sydämmiä. 
-Moi, kuului takaani ja kun käännyin näin Milenan ja Wilman.
-Moro, sanoin ja selitin nopeasti heille, miksi koko kaappini sisältö lojui lattialla. 

Emme ehtineet kauaakaan jutustella ennenkuin Maria pöllähti huoneeseen.
-Äkkiä kauraämpärit kouraan ja ulos, Maria sanoi ja kertoi nopeasti kuinka Minni oli oppinut avaamaan pihaton portin. Nopeasti juoksimme ulos. 

Jatkuu!!! (En ehi nyt kirjoittaa loppuun)

[nelli]

Tässä vielä yks matikan tunnin töherrys. Eli siinä on kuva 2 vuotiaasta Kleosta

//Hieno kuva!

[nelli]

Jatkoa!!!

Wilma ja Milena häipyivät hakemaan poikia ja Maria kävi houkuttelemassa Minnin pihattoon, mutta minä en nähnyt enään Kleoa missään. Missä Kleo oli? Kiersin pihaton ympäri, tallin takaa ja sen jälkeen tarhat, mutta Kleoa ei vaan näkynyt. Lopulta saavuin jonkun pellon reunaan. Pellon vierestä alkoi maastopolku. Laitoin kädet vyötärölleni ja huokaisin. Missä se pieni pirulainen luuhasi? Kun Kleosta oli tullut vanhempi oli tullut tammassa esiin uusi puoli. Kleosta oli tullut hiukan jääräpää ja pieni jekkuilia. Yhtäkkiä kuulin puhetta metsäpolulta.

-Bruut, kuulin pojan äänen metsästä. Äkkiä kyykistyen puskan taakse ja kurkistin oksien välistä. Näin Roopen ja Kleon. Kleo haisteli Roopen ojennettuna kättä hiukan varautuneesti. Hetken päästä tamma alkoi selvästi rentoutua. Poika silitti tamman otsaa ja sanoi jotain mitä en kuullut.
-Mistä sä oot karannut arabi kakara, Roope kysyi lempeällä äänellä ja hivutti hitaasti kättään riimua kohti. Roope jatkoi puhumista ja nappasi huomaamattomasti kiinni Kleon riimusta.
-Tulepa arabi kakara, niin mennään tallille, Roope sanoi ja lisäsi:
-Muuten se sut omistava brunette huolestuu ja siitä tulee normaalia hysteerisempi. Nopeasti luikin tallin pihalle, jotta Roope ei saisi tietää salakuuntelustani.

Pian Roope ilmestyikin Kleon kanssa metsästä. Juoksin heitä vastaan aivan kuin en olisi tiennyt mitään siitä mitä metsässä oli tapahtunut.
-Voi Kleo kulta ja kiitos Roope, sanoin ja otin Kleon riimusta kiinni.
-O-olepa hyvä, poika sanoi ja luikki sitten jonnekin.
-Hevoskuiskaajan ainesta tuossa Roopessa, vai mitä, sanoin Kleolle ja painoin suukon tamman turvalle.

-Täällä tämä! hihkaisin ja talutin tammani sisään pihattoon.
-Hyvä, nyt kaikki on takaisin pihatossa Maria sanoi ja lähti sitten tekemään jotain (luultavasti paperitöitä).
-Kaakaota? Milena kysyi ja Wilma nyökkäsi naurahtaen. Siitä alkoikin hirveä kilpajuoksu taukotilaan, kukakohan ehtisi ensimmäisenä varaamaan mikron?

Noin vartin päästä taukotilassa kaikui iloinen puheensorina. Kaikki keskusteli tallin nuorten hevosten tulevaisuudesta ja uusista hoitaja- ja yksärihauista. Oli jo yksi uusi yksärin omistaja, joka luultavasti tulisi kotikseen. En malttaisi odottaa uusia tyyppejä! Ei sillä etteikö nykyinen porukka olisi kiva, mutta uudet vaan piristää arkea

// Kiva tarina! Onneksi Kleo löytyi! Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että Roopessa on hevoskuiskaajan ainesta.

[Wilma]

Nelli hakemassa Kleoa pihatosta! Spessu Nellille aktiivisuudesta.

[nelli]

Perhepäivä

Istuin autossa ja tuijotin ulos. Puut vilisivät ohitse.
-Aiii, varo vähän niitten kyynärpäiden kanssa! kiljahdin. Leo oli tökännyt minua jo miljoonainen kerran kylkeen. Tänään oli minun päiväni! Meillä oli ollut tällä viikolla "perheviikko" ja tänään oli minun päiväni. Koko perhe oli pakattu autoon ja pian olimmekin jo Kotopolun pihassa.

Tallin piha oli tyhjä. Wilma ja Milena olivat varmaan nauttimassa puskaratsastelusta niinkuin heillä oli tapana viikonloppuisin tehdä, tosin se oli ihan hyvä juttu nyt.
-Okei isä ja Aatu te voitte jäädä tähän ja äitin sä voisit hakee Kleon harjat, suitset ja satulan, kun sähän tiedät missä satulahuone on, ohjeistin ja otin Leon mukaani pihatolle.
-Mä en ookaan koskaan ennen ratsastanut, Leo sanoi ja hän tuntui kihisevän intoa. Miten se oli mahdollista? Miten perheessä voi olla hevonen ja hän ei ole koskaan ratsastanut?
-Okei, mutta rauhoitu nyt, tai muuten kaikki hevoset alkaa pelkäämään sua, totesin ja avasin pihatonportin.

Sain heti vastaani heti Minnin, Kleon ja pojat.
-No moi, lepertelin ja jaoin kaikille omenanpalat taskustani.
-Leo saanko sen punaisen riimunnarun sieltä portilta! huikkasin ja ojensin käteni veljeäni kohti.
-Ok, Leo vastasi ja toi sen minulle. Vedin Kleon lähemmäs itseäni ja kiinnitin riimunnarun riimuun.
-Sori kamut, mutta mä otan vaan Kleon mukaan, sanoin ja lähdin taluttamaan Kleoa ulos pihatosta.
-Leo muista sulkea portti kunnolla kiinni! muistutin vielä veljeäni ja suuntasin sitten matkani hoitopuomille.

-Tässä tää pallero sitten on, totesin ja solmin Kleon riimunnarusta kiinni hoitopuomiin.
-Aika paljon se on kasvanut, äiti totesi ja rapsutti Kleoa otsasta.
-Nyt en ihmettele minne minun palkkarahani menevät, isä sanoi ja näytti jotenkin oudolta, ehkä häntä huimasi hiukan.
-Aika ruma, vaivautui Aatu sanomaan ja jatkoi sitten Pokémon gon pelaamista. Leo puolestaan ei sanonut mitään. Hän vain tuijotti kunnioittavasti Kleoa. No olihan tuo nuori arabitamma tietty hieno näky, vaikka itse sanonkin. Nappasin harjapakista aivan normaalin harjan ja aloin rivakoin ottein harjaamaan Kleoa. Pian oli Kleo jo harjattu ja pääsin puhdistamaan kaviot. Onneksi Kleo oli kiltti ja nosti jalat heti kun vain koskin niihin. Lopuksi otin suitset käteen. Lämmitin hiukan kuolaimia ja annoin ne sitten Kleolle. Sen jälkeen vedin niskahihnan korvien taakse ja kiristin kaikki hihnat. Sitten siirryin satulaan. Aluksi asettelin satulahuovan tamman selkään ja laitoin sitten satulan sen päälle. Yksi vika tässä vielä oli. Kleo oli pullisteluun maailmanmestari ja joka päivä harjoitteli sitä. Otin kunnon otteen satulavyöstä ja aloin vetämään vähän kerrallaan.

Noin kymmenen minuutin päästä seisoin kentällä Kleon ja Leon kanssa. Isä, Äiti ja Aatu (+puhelin) olivat kentän reunalla katsomassa.
-Laita jalka tohon ja ponnista niin mä autan, selitin Leolle ja pyysin samalla Kleoa olemaan paikallaan. Kun Leo oli tamman selässä pyysin Leoa ottamaan tukevan otteen satulasta ja pyysin sitten Kleolta käynnin. Leo hihitti, mutta Kleo ei välittänyt siitä. Onneksi Kleo oli tottunut lapsiin. Talutin Kleoa ja ohjasin tamman tekemään joitain erilaisia kuvioita ja lopulta nostin jopa ravin Kleolla. Ennen Kleo ei ollutkaan mennyt ravia niin että joku istui selässä. Leo tuntui nauttivan joka sekunnista Kleon selässä ja äiti näytti hyvin ylpeältä meistä molemmista. Isä näytti edelleen huonovointiselta ja Aatu näpräsi puhelintaan (yllätys yllätys). Lopulta Leoa ei melkein saanut pois tamman selästä.

Kun koko perhe oli jo lähtenyt autolle päin jäin yksin hoitamaan Kleoa. Onneksi oli olemassa pikkuveljet, koska Leo oli juuri sopiva harjoitus paino Kleolle. Ensin otin tammalta pois varusteet ja harjasin vielä kumisualla ja pehmeällä harjalla. Kun Kleo oli valmis annoin tammalle palan ruisleipää palkaksi. Sen jälkeen vein Kleon takaisin pihattoon.

Lopuksi vein vielä Kleon varusteet satulahuoneeseen ja lähdin sitten autoa kohti. Samalla mietin Kleon tulevaisuutta. Kun Kelo olisi hiukan vanhempi aikoisin varmaan astuttaa tamman ainakin kerran. Eli varsa oli siis suunnitelmissa ehkä jo kun Kleo olisi vuoden vanhempi.

//noin tää oli vika tarina tälle päivälle

//Ihana idea ottaa perhe mukaan tallille! Leo taisi ihastua ratsastukseen totaalisesti!

[nelli]

Kleo tänä aamun rannalla laukkailemassa. On siitä vaan kasvanut jo iso tyttö. En malta odottaa, että voin jo kohta alkaa ratsastamaan enemmän Kleolla, kuin vain 10minuutin pätkiä. Ratsastuksen suhteen ollaan kyllä jo edistytty

// Upea kuva!

[nelli]

Jälleen ratsailla!

Kannoin Kleon kamoja. Olin menossa pesukarsinalle. Viimeaikoina Leo oli käynyt useasti Kleon selässä ja jopa pari kertaa ravannut ja nyt oli minun vuoroni. Olin kerran käynyt selässä, mutta nyt aikoisin edes hetken ratsastaa. Vatsani alkoi täyttyä perhosista mitä lähemmäs tulin pesukarsinaa.

Kleo hörisi minulle, kun tulin karsinalle. Kannoin harjapakin sisään ja jätin varusteet telineelle.
-Hei Prinsessa, sanoin ja otin Kleon lempi harjan pakista.
-Tästä sä tykkäät, juttelin Kleolle ja aloin käymään Kleoa läpi.

Kuulin kuinka tallin ovi kävi.
-Moro, huikkasin tottuneesti kääntämättä päätäni. Mutisin sitten jotain itsekseni ja nypin kuivunutta mutaa Kleon vatsasta. Tulija oli varmasti Roope, koska hän ei koskaan vastannut. Jep, nyt se oli varmaa! Kuulin kuinka joku yritti hiipiä piiloon, mutta pudotti Kleolle ostamani kulkus otsapannan.
-Heippa Roope, mutisin, kun poika hiipi taukotilaan. Päätä pyöritellen jatkoin Kleon kanssa puuhailua.

Noin vartin päästä Kleo oli puunattu ja varustettu. Kleo näytti upealta. Pyyhkäisin otsaani.
-Moi Nelli! kuului takaani. Se oli Milena.
-Moi, sanoin ja käännyin häntä kohti. Milena tirskahti.
-Oi sinä suuri ja mahtava Mutakuningas, Milena nauroi ja esitti palvovansa minua.
-Mitä? kysyin oudoissani.
-Kato otsaasi, Milena sanoi ja hyppelehti pois. What? Katsoin tallin seinässä olevasta peilistä itseäni. Minulla tosiaan oli mutaa otsassa.

Kun muta oli pyyhitty pois, niin lähdimme Kleon kanssa ulos. Suuntasimme kirpeässä syksyilmassa kentälle. Käsiäni paleli, vaikka en ollut vielä edes satulassa. Miksi unohdin aina hanskat kotiin?

Asetin Kleon seisomaan kentän keskustaan ja nousin sitten hitaasti tamman selkään. Annoin Kelon totutella hetken painooni, ennenkuin lähdimme liikkeelle. Lopulta annoin itselleni luvan maiskauttaa.

Ensimmäinen tunne mikä minulle tuli, kun Kleo lähti liikkeelle oli jotain aivan selittämätöntä. Siihen sekoittui iloisuus, onnistumisen tunne, ylpeys ja onnellisuus. Ajatella, että olin kasvattanut Kleon ihan varsasta lähtien. Olin ollut hänen kanssaan aina. Onnen kyyneleet hiipivät silmiini, kun istuin tamman selässä ja mietin kaikkia hetkiäni Kleon kanssa.

Lopulta pyyhin kyyneleet pois ja keskityin ratsastamiseen. Kleo tuntui olevan hyvin herkkä ohjattava, joten käytin vain pieniä apuja. Tein voltteja ja muita kiemuroita ja ravasinkin hiukan. Kleon ravi oli pehmeää ja ilmavaa, ei ollenkaan pomputtavaa, eikä tikittävä. Kleo ravasi pitkin askelin. Muutenkin Kleo käveli pitkin askelin.

Lopulta jouduin kuitenkin laskeutumaan takaisin maanpinnalle.
-Hieno tyttö! riemuitsin ja saatoin jopa pelästyttää Roopen, joka käveli Myyn kanssa ohi, mutta mitä siitä. Olin onnellinen! Pian voisin ehkä jopa mennä maastoon Kleolla, mutta en nyt sentään ihan vielä.

Ilosta pomppien lähdin takaisin talliin Kleo rinnallani. Tänään oli mennyt aivan upeasti ja Kleo oli aivan mahtava! Enemmän näitä päiviä, kiitos

// Mukava tarina! Kleosta kasvaa upea ratsu!